Sata litraa sahtia, hääjuhlaan
Sata litraa sahtia.
Kevään uusi hulppea komedia.
Jotenkin
kuulostaa niin tutulta. Oih, tulee kultaiset muistot mieleen omasta hääjuhlasta
vuosia, vuosia sitten.
Juhlapaikka oli varattu ja maksoimme sen itse. Isä lupasi tarjota juomat ja famu ja fafa auttaa ruokakustannuksissa.
Nuoruuden
innolla haaveilin häistä Haikon kartanossa. Illallinen sadalle vieraalle ja
tietenkin kaikki juomat, hääkakku ja kahvit. Kartano olisi ollut juuri minun
unelmiini sopiva paikka. Kartanon vaaleansininen siluetti, upea puistomaisema
ja kimalteleva vesi kauempana olivat omiaan luomaan haavekuvia upeista
kartanohäistä. Budjetti ei vain
riittänyt. Suunnittelimme häämatkan Kreikkaan ja itse asiassa olimme jo
varanneetkin matkan valmiiksi, Finnmatkojen matka Agios Nikolaokseen.
Plan B:
varasimme juhlatilan tästä läheltä, Vantaan Midgårdista. Sinne mahtuisi meidän 100
vierasta ja juhlatilakin oli yhtenäinen, iso sali. paikka muistutti
nuorisoseuransalia mutta sopi meille hyvin. Kukilla ja koristeilla ja
valkoisilla liinoilla saisimme siitä kauniin, ihan kelpo hääpaikan.
Isäni Aslak
Sarre oli luvannut tarjota hääjuomat kaikille vieraille. Innokkaana kerroin
isälle eri valkoviineistä ja punaviineistä, mutta isäni tokaisi ”Ehei, minä
käyn Lammilla hakemassa sahtia.” Ja niin me noudettiin pari päivää ennen häitä
Lammilta 100 litraa sahtia. No minä en sitä kuitenkaan joisi, joten sai luvan
kelvata vieraille. Ja niin kelpasikin. Hääpäivän jälkeisen päivän jälkeen
sahtia ei ollut jäljellä pisaraakaan.
Tämän vuoksi
on ihan pakko mennä katsomaan tuo uusi komedia. Oiskohan siinä hauskoja juttuja
hääillasta sahdin parissa niin kuin meillä.
Jo tuolloin
järjestin omat hääjärjestelyni, varaukset ja somistukset. Ihan ei päästy
kartanohäihin, mutta häät olivat silti onnistuneet. Kutsukortit teetin
silloisella Wulffilla Helsingissä ja kerroskakun sain tilattua Tikkurilan
Fazerin kautta.
Pikkuveljeni
oli puettu somaan merimiespukuun. Kukkaistytöllä oli suloinen valkoinen pitkä
mekko ja hiuksia koristi kukkakranssi. Oma hääpukuni oli mielestäni kaunis,
vaikka alushame ei ollutkaan tarpeeksi levä. Siinä olisi pitänyt olla
vannehame. Puku teetettiin kauniissa Morsiamessa Helsingissä.
Kukat
hankitiin itse. Vaaleanpunaisia ruusuja ja leukoijia, jotain vihreää ja omenapuunkukkia. Omenapuunkukat
olivat niin romanttisia, mutta emme muistaneet, että pieni sulhaspoika oli
allerginen eli Pikku Niilaksen silmät turposivat päivän mittaan ihan umpeen.
Näin siis
vuosikymmenien takaiset häät. Tänä päivänä häihin panostetaan paljon.
Hääsuunnittelijana olen tehnyt upeita, erilaisia hääjuhlia ja
hääkokonaisuuksia. Häiden valmisteluille on hyvä aika noin vuosi, mutta toki
lyhyemmässäkin ajassa saadaan häät järjestettyä, kunhan joustavuutta on mukana.
Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla suosituimmat juhlatilat varataan jo vuosi
tai jopa 2 vuotta ennen hääpäivää. Somistukselle ja häiden teemalle vain taivas
on rajana ja tietenkin budjetti.
Edelleen rakastan työtäni ja häiden ja juhlien suunnittelua sekä toteutusta.Upeat yhteistyökumppanit ja oma häätiimini valokuvaajan, floristin ja graafikon ja avustajien kanssa antaa mahdollisuudet luoda ikimuistettavat häät.
Aurinkoista kevättä, suuria unelmia ja onnea tulevan kesän ja syksyn hääpareille.
