Rubiinihäät
Tv:stä tulee Häät sulhasen tapaan-ohjelma. Istahdan hetkeksi
sohvalle teekupin ääreen. Nyt on minun hetkeni, se pieni iltapäivän hetki,
jolloin voin nauttia ja rentoutua päivän töistä.
Ohjelman morsian ahtautuu tyllipukunsa kanssa autoon. Hetkeksi dejavuu
valtaa mieleni ja muistan kuin eilisen tuon tunteen, kun onnellisena keräät
hameen helmat auton takapenkille ja lähdet kohti kirkkoa. Hääpäivämme onkin
parin viikon päästä. Voiko siitä olla jo 40 vuotta, kun yhdessä nuorena astelimme
Pyhän Laurin kirkon alttarille.
Olen aina ollut haaveilija ja unelmoija mutta aina kuitenkin
pyrkinyt kohti päämäärää ja yrittänyt toteuttaa unelmiani.
💒💒💒
Rakastin häiden suunnittelua jo tuolloin. Silmissäni varmasti vilisti
kaikki hääunelmat, häät jenkki tyyliin, häät trooppisella saarella. Budjettimme
oli kuitenkin pieni. Olinhan vasta täyttänyt 21 vuotta ja menossa opiskelemaan.
Sydän ei kuitenkaan kuunnellut vanhempien ”odottakaa muutama vuosi”-puhetta
vaan päätimme mennä naimisiin ja aloittaa yhteisen elämän.
Häistä tuli mukavat ja rennot. Juhlatilana meillä oli vieläkin toiminnassa
oleva ”seurojen talon” tapainen Midgård. Tila ei ollut niin elegantti kuin
olisin halunnut, mutta siellä oli iso yhtenäinen tila. Lisäksi sinne sai viedä
omat juhlajuomat ja ruuat. Äitini olisi halunnut tilata kunnon häämenun
cateringiltä, mutta anopin kotiseudulla oli aina tehty talkoo voimin
häätarjoilut eli herkullisia voileipiä ja vielä lisää voipeipiä ja salaatteja. Itse en tuolloin ollut menusta niin kiinnostunut
ja annoin vanhempien hoidella sen puolen. Nyt jälkeen päin en koskaan
valjastaisi sukulaisiani tekemään hääruokia. Molempien äidit, tädit ja kaikki naissukulaiset
lähtivät aamun valjetessa tekemään tarjoiluja. Ihmettelinkin, miksi olivat
illalla niin väsyneitä. Tänä päivänä en tyrkkäisi kaasollekaan muita tehtäviä
kuin olla morsiamen tukena. Palkkaisin
hääsuunnittelijan ja muut ammattilaiset hoitamaan tarjoilut, koristelut ym.
Tilasin kuitenkin Fazerilta kauniin kermaisen kerroskakun, kunnon
hääkakun amerikkalaiseen malliin. Jotain näyttäväähän juhlissa toki piti olla. Kakkupöytä
ja muut pöydät koristeltiin kukilla. Kävimme ostamassa viereisestä puutarhasta
ruusuja ja ”leukoijia” ja lisäksi keräsimme kaikki famun puutarhan omenapuiden
kukkivat oksat ja laitoimme niitä pöytäkoristeiksi. Tuohon aikaan en vielä
tajunnut, kuinka voimakas tuoksuinen omenapuun kukka voi olla. Ihmettelimme
vain miksi sulhaspoika, pikkuveljeni silmät olivat turvonneet umpeen juhlien
aikana.
Juhlajuomiksi olisin halunnut viiniä, mutta tuohon aikaan sitä ei
vielä tarjoiltu niin kovin hanakasti ja kallistakin se oli. Tapana taisi olla,
että häävieraat juoksivat pitkin iltaa auton peräkontin luo maistelemaan omaa juhlajuomaansa.
Isäni yllätti meidät ja tarjosi 100 litraa sahtia. Hän kävi hakemassa sitä
Lammilta ja uskokaa pois, hääpäivän jälkeen pisaraakaan ei ollut enää jäljellä.
Itse en moiseen uskaltanut koskeakaan, mutta kyllä se muille kelpasi.
Kutsukortit olin suunnitellut itse ja ne tilattiin wulfilta. Kortti oli yksiosainen, kaunis vaaleankeltainen ruskean värisellä fontilla. Kortin reunat oli leikattu kauniisti ”piparkakkureunuksella” ja hääkutsua täydensi samanvärinen keltainen kirjekuori. Olin kutsuihin todella tyytyväinen.
👗👗👗
Unelmien hääpuku. Äitini oli luvannut kustantaa minulle puvun ja
lähdimme innokkaana pukuliikkeisiin katsomaan eri malleja. Tuohon aikaan
kuitenkin trendinä oli kapeat yöpukumaiset puvut. Halusin jotain unelmien kevyttä,
prinsessamaista ja kaunista. Niinpä teetimme puvun lehden mallin mukaan Kaunis
Morsian-pukuliikkeessä. Puvusta ei tullut yhtä iso helmainen kuin olimme
suunnitelleet. Helman alla oli useampi alushame mutta ei vannetta. Sitä ei
kuulemma onnistunut silloin liike hankkimaan. Anyway, olin tyytyväinen. Hartiatkin
oli peitetty läpinäkyvällä kankaalla, sillä kirkossahan piti näyttää säädylliseltä.
Nyt kyllä valitsisin olkaimettoman ja hihattoman puvun.
Ystävämme lupautui kuskiksi ja saimme hääautoksi hänen upean vaalean
Caddillacin. Wow, jo pelkästään auto kyyditti meidät satumaahan.
Voileipiä, voileipäkakkua, sahtia, omenapuunoksia…aivan mahtavat
häät. Lähdimme kotiin hääyöksi joskus puolen yön jälkeen, mutta muut vieraat
taisivat jatkaa juhlia aina aamuun asti.
Sunnuntaina kävimme siivoamassa juhlatilan ystävien kanssa. Illalla
pakkasimme matkalaukut aamun lentoa varten. Maanantai aamuna lähdimme kohti
Kreikkaa, kohti Agios Nikolasta. Upeaa lähteä kaksistaan, vain minä jamieheni,
viikon häämatkalle Kreikan kuuman auringon alle. Häämatka todellakin poistatti
kaiken tuon jännityksen ja häästressin, mitä häiden toteuttaminen aiheutti.
Tulikohan minusta hääsuunnittelija jo tuolloin? Haaveilin
trooppisesta saaresta, uskomattoman kauniista häistä, kukkakoristeluiden
runsaudesta ja uskomattoman ihanasta kihelmöinnistä, kun kaikki menee niin kuin
on suunniteltu. Unelmia pitää aina olla. Emme saaneet Haikon kartanon häitä,
mutta omalla tavallamme saimme meille sopivat ja ah niin ihanat häät.
Hääpäivää juhlimme parin viikon päästä perheen kesken. Tarkoitus
oli pitää suuret juhlat, mutta koronan vuoksi ne jäävät nyt väliin.
Kaunista kesää kaikille tuleville hääpareille.
Pahoittelen huonoa kuvalaatua, mutta onhan tuo jo vintage kuva.