Rubiinihäät

 

                                         Rubiinihäät

Tv:stä tulee Häät sulhasen tapaan-ohjelma. Istahdan hetkeksi sohvalle teekupin ääreen. Nyt on minun hetkeni, se pieni iltapäivän hetki, jolloin voin nauttia ja rentoutua päivän töistä.

Ohjelman morsian ahtautuu tyllipukunsa kanssa autoon. Hetkeksi dejavuu valtaa mieleni ja muistan kuin eilisen tuon tunteen, kun onnellisena keräät hameen helmat auton takapenkille ja lähdet kohti kirkkoa. Hääpäivämme onkin parin viikon päästä. Voiko siitä olla jo 40 vuotta, kun yhdessä nuorena astelimme Pyhän Laurin kirkon alttarille.

Olen aina ollut haaveilija ja unelmoija mutta aina kuitenkin pyrkinyt kohti päämäärää ja yrittänyt toteuttaa unelmiani.

                                                        💒💒💒

Rakastin häiden suunnittelua jo tuolloin. Silmissäni varmasti vilisti kaikki hääunelmat, häät jenkki tyyliin, häät trooppisella saarella. Budjettimme oli kuitenkin pieni. Olinhan vasta täyttänyt 21 vuotta ja menossa opiskelemaan. Sydän ei kuitenkaan kuunnellut vanhempien ”odottakaa muutama vuosi”-puhetta vaan päätimme mennä naimisiin ja aloittaa yhteisen elämän.

Häistä tuli mukavat ja rennot. Juhlatilana meillä oli vieläkin toiminnassa oleva ”seurojen talon” tapainen Midgård. Tila ei ollut niin elegantti kuin olisin halunnut, mutta siellä oli iso yhtenäinen tila. Lisäksi sinne sai viedä omat juhlajuomat ja ruuat. Äitini olisi halunnut tilata kunnon häämenun cateringiltä, mutta anopin kotiseudulla oli aina tehty talkoo voimin häätarjoilut eli herkullisia voileipiä ja vielä lisää voipeipiä ja salaatteja.  Itse en tuolloin ollut menusta niin kiinnostunut ja annoin vanhempien hoidella sen puolen. Nyt jälkeen päin en koskaan valjastaisi sukulaisiani tekemään hääruokia. Molempien äidit, tädit ja kaikki naissukulaiset lähtivät aamun valjetessa tekemään tarjoiluja. Ihmettelinkin, miksi olivat illalla niin väsyneitä. Tänä päivänä en tyrkkäisi kaasollekaan muita tehtäviä kuin olla morsiamen tukena. Palkkaisin hääsuunnittelijan ja muut ammattilaiset hoitamaan tarjoilut, koristelut ym.

Tilasin kuitenkin Fazerilta kauniin kermaisen kerroskakun, kunnon hääkakun amerikkalaiseen malliin. Jotain näyttäväähän juhlissa toki piti olla. Kakkupöytä ja muut pöydät koristeltiin kukilla. Kävimme ostamassa viereisestä puutarhasta ruusuja ja ”leukoijia” ja lisäksi keräsimme kaikki famun puutarhan omenapuiden kukkivat oksat ja laitoimme niitä pöytäkoristeiksi. Tuohon aikaan en vielä tajunnut, kuinka voimakas tuoksuinen omenapuun kukka voi olla. Ihmettelimme vain miksi sulhaspoika, pikkuveljeni silmät olivat turvonneet umpeen juhlien aikana.

Juhlajuomiksi olisin halunnut viiniä, mutta tuohon aikaan sitä ei vielä tarjoiltu niin kovin hanakasti ja kallistakin se oli. Tapana taisi olla, että häävieraat juoksivat pitkin iltaa auton peräkontin luo maistelemaan omaa juhlajuomaansa. Isäni yllätti meidät ja tarjosi 100 litraa sahtia. Hän kävi hakemassa sitä Lammilta ja uskokaa pois, hääpäivän jälkeen pisaraakaan ei ollut enää jäljellä. Itse en moiseen uskaltanut koskeakaan, mutta kyllä se muille kelpasi.

Kutsukortit olin suunnitellut itse ja ne tilattiin wulfilta. Kortti oli yksiosainen, kaunis vaaleankeltainen ruskean värisellä fontilla. Kortin reunat oli leikattu kauniisti ”piparkakkureunuksella” ja hääkutsua täydensi samanvärinen keltainen kirjekuori. Olin kutsuihin todella tyytyväinen.

                                                                👗👗👗

Unelmien hääpuku. Äitini oli luvannut kustantaa minulle puvun ja lähdimme innokkaana pukuliikkeisiin katsomaan eri malleja. Tuohon aikaan kuitenkin trendinä oli kapeat yöpukumaiset puvut. Halusin jotain unelmien kevyttä, prinsessamaista ja kaunista. Niinpä teetimme puvun lehden mallin mukaan Kaunis Morsian-pukuliikkeessä. Puvusta ei tullut yhtä iso helmainen kuin olimme suunnitelleet. Helman alla oli useampi alushame mutta ei vannetta. Sitä ei kuulemma onnistunut silloin liike hankkimaan. Anyway, olin tyytyväinen. Hartiatkin oli peitetty läpinäkyvällä kankaalla, sillä kirkossahan piti näyttää säädylliseltä. Nyt kyllä valitsisin olkaimettoman ja hihattoman puvun.

Ystävämme lupautui kuskiksi ja saimme hääautoksi hänen upean vaalean Caddillacin. Wow, jo pelkästään auto kyyditti meidät satumaahan.

Voileipiä, voileipäkakkua, sahtia, omenapuunoksia…aivan mahtavat häät. Lähdimme kotiin hääyöksi joskus puolen yön jälkeen, mutta muut vieraat taisivat jatkaa juhlia aina aamuun asti.

Sunnuntaina kävimme siivoamassa juhlatilan ystävien kanssa. Illalla pakkasimme matkalaukut aamun lentoa varten. Maanantai aamuna lähdimme kohti Kreikkaa, kohti Agios Nikolasta. Upeaa lähteä kaksistaan, vain minä jamieheni, viikon häämatkalle Kreikan kuuman auringon alle. Häämatka todellakin poistatti kaiken tuon jännityksen ja häästressin, mitä häiden toteuttaminen aiheutti.

Tulikohan minusta hääsuunnittelija jo tuolloin? Haaveilin trooppisesta saaresta, uskomattoman kauniista häistä, kukkakoristeluiden runsaudesta ja uskomattoman ihanasta kihelmöinnistä, kun kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Unelmia pitää aina olla. Emme saaneet Haikon kartanon häitä, mutta omalla tavallamme saimme meille sopivat ja ah niin ihanat häät.

Hääpäivää juhlimme parin viikon päästä perheen kesken. Tarkoitus oli pitää suuret juhlat, mutta koronan vuoksi ne jäävät nyt väliin.

Kaunista kesää kaikille tuleville hääpareille.

Pahoittelen huonoa kuvalaatua, mutta onhan tuo jo vintage kuva.