Maalaisromanttiset häät...viittä vaille valmista.

                         Maalaisromanttiset häät…Viittä vaille valmista.

 Miehet lähtivät jo iltapäivällä autojen ja peräkärryjen kanssa rahtaamaan häärekvisiittaa tulevalle juhlapaikalle. ”Miten sitä nyt näin paljon on kertynyt”  ihmetteli morsiamen isä. ”Tähänhän tarvittaisiin kokonainen rekka-auto”.  No, joka tapauksessa tienviittakyltit, vintage kyltit , puutarhakukat saviruukkuineen, päivävarjot, koristevalot, tammitynnyrit, baaripöytä ja alttarille tulevat kalusteet oli jo pakattu autoon. Yksi kaasoista taisi ajella paikalle seuranaan 40 pom pom kukkapalloa.

Enää ei puuttunut kuin pöydille tulevat morsiamen tekemät t teacup-kynttiläsomisteet, hääparin viimeistelemät menukortit sekä kaikki muut juhlatilaan tulevat somisteet. Somistettavana oli vihkitila, tanssivintti, päätalo, terassi sekä juhlien jatkopaikka Kivitasku.

                                  Häiden teemaväreinä oli persikka, vanharoosa ja kerma.

Hääpari oli hankkinut mukaan suurehkon joukon avustajia. Sulhasen äiti ja puoliso, morsiamen siskot ja kaasot  ja  hääparin ystävät.

Vihki- ja tanssitilan kattoon kiinnitettävät valot ja pom pom somisteet  olivat paikoillaan jo ennen kuin huomasimmekaan. Kiitokset bestmänille ja muille komeille nuorille miehille.

Vihkitilan tuolit oli asetettu paikoilleen. Luonnonvalkoinen matto kiilteli vihkikäytävällä somien ruusunterälehtien reunustamana. Kynttilämaljakot olivat paikoillaan ja alttarillekin oli saatu vihkipöytä valmiiksi. Ovien vierustalla komeili pari tammitynnyriä, joihin floristimme oli tehnyt runsaat, rehevät kukka-asetelmat (english garden- tyyppiset) ja kattoonkin oli saatu kiinnitettyä upea vintage tyyppinen kynttiläkruunu.

                                                      Menneen ajan romantiikkaa.

Tällä kertaa hääseurueen sekä juhlatilan kukista huolehti upea floristi Janne, jota olin käyttänyt aiemminkin. Janne on mahtava taiteilija ja hän loihtikin kukista juuri sellaiset kuin morsian oli ajatellutkin. Janne tuli paikan päälle tekemään kaikki tarvittavat kukat ja asetelmat.  Pitkä oli työpäivä floristillakin, sillä hän taisi ajella kohti stadia vasta yömyöhään.  

                                                             Morsiamen hääkimppu. 

Juhlapaikka hiljeni siinä yhden aikaan yöllä, kun loputkin hääseurueesta lähtivät nukkumaan kauneusuniansa. Paikka näytti mahtavalta yön hiljaisuudessa. Suuret tammet loivat varjojaan päätalon ympärille. Tilaa reunustavat pellot huokuivatt upeaa maalaismaisemaa. Ja kaikki tämä vain muutaman kilometrin päässä lähimmästä keskuksesta.

Nyt nukkumaan. Kaikki oli kunnossa ja oli ihanaa päästä untenmaille. Jännityksellä odotimme seuraavaa päivää.

Kaikki piti olla kunnossa. Heräsin kuitenkin yöllä portaiden narinaan ja huomasin morsiamen tulleen alakertaan. ”Äiti, ne hiuskukkase!t”. Kello oli 04.00 aamuyöllä..olimme unohtaneet hiuskoristeet, mutta ei hätää. Aamulla kuuden aikoihin lähetimme viestin floristille, joka oli jättänyt ne juhlapaikalle valmiiksi. Tosin kampaaja oli tulossa jo puoli kahdeksan aikoihin laittamaan morsiamen hiuksia mutta isä papparainenhan ne kävi sieltä juhlapaikalta äkkiä noutamassa. Näin, vaikka kaikki oli kirjattu muistipapereille. Mutta, kun ne viimehetken työt ovat aika aikaavaativia, niin jokin tärkeäkin juttu voi jäädä siinä tohinassa unholaan. Kaiken saa kuitenkin korjattua tai sitten muutetaan vähän suunnitelmia. Suurta päivää ei kannata pilata minkään kommelluksen vuoksi.

Hääpäivästä tuli upea ja häät onnistuivat hyvin. Hääparin toivoma rento ja mukava fiilis välittyi myös häävieraille ja hääpari saikin paljon kiitosta hääjuhlastaan. Tosin itse vieraathan ovat juuri ne, jotka luovat onnistuneen juhlan. Kiitos kaikille!

Juhlapaikka: Nygårds, Vantaan Sotunki

Kuvat: Excella Photo ja E.Kyllästinen

 

Pienen Meritähtipalleron synttärit ja Tädin viime hetken hääjärjestelyt

Pienen Meritähti Palleron 1v synttärit ja Tädin viime hetken hääjärjestelyt.

Turkoosin ja vaaleansinisen väriset pom pomit odottavat, että joku laittaisi ne kuntoon. Värikäs meritähti on hankittu ja kalailmapallokin odottelee päivänsankaria. Simpukoita on haettu varastosta pöydälle ja ison veljen jättisimpukka odottelee kunniapaikkaa kahvipöydässä.

”Täällä” huutelee tuleva päivänsankari. Kävely ei vielä onnistu mutta sanat lumoavat pikkuisen huutelijan ja pikku pallero paistattelee itseensä tyytyväisenä, kun kaikki kehuvat kuinka hienosti hän jo puhuu. Mekko heiluu kontatessa ja pienen palleron hiukset ovat pystyssä. Pallero  on tyytyväinen juhliinsa.  Palleron mielestä hauskinta on maistella synttärikortteja ja veikistellä vieraille.

Synttärijuhlien järjestelyiden aikana samaan aikaan tehtiin vielä viime hetken hääjärjestelyjä. Täti on menossa naimisiin. Häitä vietetään jo tänä viikonloppuna. Väsyneet kaasot, tädit ja mummi eivät jaksaneet  tehdä kuin muutamia  pom pomeja  enää iltamyöhällä. Tea-cup kynttilöiden valaminen oli vienyt koko illan eikä hääkylttien tekeminenkään ihan muutamassa tunnissa mennyt.  Hääsuunnittelijan neuvosta huolimatta kaikkea mahdollista ei ole tehty hyvissä ajoin…aika kun rientää sellaisella vauhdilla ja päivät hupenevat. Niinpä vielä tänäänkin tehtiin iso-mummin kanssa vieraille vieraslahoja. Askarreltiin nimilappuja, leikeltiin kangaspaloja. Tahmeaa hommaa, mutta saatiinpa vieraille yllärit valmiiksi. 

Eilen käytiin katsastamassa isoisän ( Ukon) tekemään taideteosta alttarille. Nyt pääsee Pikku B:kin soittelemaan kirkonkelloja. 

Huh, ei enää montaa päivää jäljellä itse H-hetkeen. Menukortit kaipaavat vielä viimeistelyä ja koristeitakin on vielä tekemättä. Mutta onhan tässä vielä aikaa. Ei mitään häästressiä. .. jostain kumman syystä hääsuunnitelijankin aamu alkaa jo klo 06.00. Päivä ei tunnu riittävän, sillä muutkin työt veroittavat oman aikansa.Silti tämä on niin ihanaa ja antoisaa.  Lauantaina taas yksi onnellinen nuoripari saa toisensa ja uusi yhteinen elämäntaival voi alkaa.

Tämä oli siis heinäkuun lopun blogi.  Seuraavalla kerralla lisää maalaisromanttisista häistä.

Hääsuunnittelijan arki

                                           

                                                  HÄÄSUUNNITTELIJAN ARKI

Olen syönyt aamiaiseni mutta en malta siivota astioita pois vaan vilkaisen sähköpostiani ensin, vain pikaisesti. Sähköpostissa odotteleekin jo pari uutta kyselyä, toinen loppukesän häistä ja toinen lopppuvuoden hääjuhlasta. Astiat saavat jäädä odottelemaan, samoin kissa, joka mankuaa ulos. Vastaan vain aivan nopeasti tuohon toiseen sähköpostiin ja soitan sitten myöhemmin seuraavalla tulevalle morsiamelle. Simba, 14-vuotias, 10-kiloinen kissa ei pidä ajatuksesta ja alkaa raapia sohvan reunaa. Lilo, joka on perheemme toinen lemmikki ryntää paikalle ja tönäisee Simban pois sohvan viereltä. Eihän sohvaa saa raapia. Matot ovat rytyssä suuren koiran temmellyksestä ja kissa senkun odottaa oven vieressä virnistellen. Parempi nousta ylös ja päästää Simba ulos raittiiseen ilmaan. No niin rauha taas maassa.. jospa jatkaisin töitä

.

Astiat on korjattu ja huushollikin on päällisin puolin siivottu. Otan puhelimen käteeni ja ajattelen soittaa nyt sille uudelle morsiamelle, mutta samassa näenkin To Do- listani, jossa odottaa jo montakin tehtävää.  Banquet-tuolit on varattava, Dj:lle on soitettava, tuolihuppujen noudosta on sovittava ja kesäkuun morsiamen äidille on lähetettävä sopimus, syyskuun hääparille suunniteltava kutsukorttimallia ja otettava yhteyttä tulevaan hääpariin Lontooseen. Asiat alkavat hoitua pikaisesti. Ihana tehdä töitä kun ulkonakin pilkistää jo kevätaurinko.

Puolenpäivän jälkeen pidän paussin ja juon teekupposen telkkarin ääressä. Häät sulhasen tapaan..harmi ohjelma on jo ehtinyt alkaa. Ahmaisen voileivän ja juon teetäni ja yritän samalla katsoa brittiläisen  sulhasen potemaa häästressiä. Ohjelman loppupuolella huomaan, että kello on jo paljon. Hiukset ovat vielä laittamatta, meikit meikkaamatta ja somistussuunnitelmakin pitäisi vielä tehdä. Nyt ei ole aikaa jossitteluun  vaan pantava töpinäksi.  Klo 16 jälkeen on lähdettävä hääparin kanssa kakkumaistiaisiin. Tilaisuuteen tulee mukaan kuvaaja ja toimittaja, joten nuo hiukset pitäisi saada edes jonkinlaiseen malliin.

Köröttelemme Helsingin Vallilaan, jossa kakkumestari jo odotteleekin meitä. Maistiaishuoneessa on esillä ihastuttavia kakkumalleja. Silmiini osuu vaaleanturkoosi kirsikankukkainen kerroskakku. Mieleeni tulee heti japanilaiset teemajuhlat tai ah aina niin ihanat häät meren rannalla. Kakusta saisi upean vaihtamalla kirsikankukat simpukoihin. Mutta nyt tämän päivän hääpariin, joka etsii kerroskakkua maalaisromanttisiin, english garden tyyppisiin häihin.  

Maistelemme kakkua ja hääpari antaa kommentinsa täytteiden makuvaihtoehdoista. Mielitäyte löytyy ja hääpari on tyytyväinen. Kuvaaja pyytää minua vielä maistelemaan kakkua uudestaan, jotta saa kuvan otettua. Herkullista, mutta sokerihumala alkaa jo vaikuttamaan ja olo tuntuu raukealta. Kotimatka sitten meneekin melkein nukkuessa. 

Kotona olokin jo piristyy. Siitä pitää myös huolen suuri, musta vahtikoiramme, joka ryntää syliini heti ulko-oven auettua.Onneksi saan ovenkahvasta kiinni, niin etten kaadu lattialle. Nyt pidän jo vähän taukoa ja nautin loppuillasta.

Illan dekkarisarjan jälkeen tuntuu kuin jokin painaisi mieltäni. Niin se somistussuunnitelmahan on vielä kesken. Päätän jatkaa somistuksen ideointia ja kirjoittaa sen asiakkaalle valmiiksi. Hups! kellohan on jo 00.30. Pitäisi mennä jo nukkumaan, sillä aamulla on aikainen herätys. Seuraavana päivänä on TV-haastattelu, joten olisi kiva mennä sinne vähän freesimmän näköisenä. Eiväthän nuo työt tuolta mihinkään yön aikana karkaa.

Nyt vain nukkumaan ja unelmoimaan satumaisista häistä.

Hyvää Yötä kaikille!

Kaasojen pukuja etsimässä..ei aina niin helppoa

        Kaasojen pukuja metsästämässä.. ei aina niin helppoa.

Aloitimme hyvissä ajoin lokakuussa loppukesän häitä varten. Valmistauduimme innolla lauantai aamuun, jolloin menisimme hankkimaan kaasoille puvut. Kaksi tyttöä ja morsian oli mukana. Kolmas kaaso ei tällä kertaa ehtinyt mukaan, mutta eiköhän hänellekin puku löytyisi, kunhan ensin kävisimme mallistot läpi. Meillä oli tarkka suunnitelma, että käymme vain 2 eri juhlapukuliikkeessä ja jos sopivat puvut löytyvät, hankimme ne saman tien. Kuinkas sitten kävikään…

Ensimmäisessä liikkeessä silmät sokaistuivat ihanista puvuista. Wau! ihania värejä, paljon pitsiä ja paljon blingiä. Mutta meidän piti muistaa, että kyseessä on maalaisromanttiset vintage-puutarha häät, johon oli löydettävä teemaan sopivat puvut. Olimme yhtä mieltä siitä, että shifonki oli sopiva materiaali ja väreinä tulisi olla persikka, oranssi, nude ja ”blush”. Tuo blush kutsuttakoon sitä  sitten haalean vaaleanpunaiseksi tai puuterinväriseksi osoittautui kaasoille sopivaksi väriksi. Ensimmäiset puvut näyttivät ihastuttavilta, mutta kun sitten tarkemmin tarkastelimme pukuja niin jostain syystä niissä olikin aina jotain pientä korjattavaa..milloin värit eivät mätsänneetkään toisiinsa, milloin puku olikin liian avonainen tai ei sitten istunutkaan lantiolta. Toinen kaasoista löysi itselleen ihastuttavan puvun, mutta päätimme vielä vilkaista viereisen liikkeen pukuja, jospa sieltä löytyisi molemmille sopiva puku. Ja löytyihän sieltä, ainankin toiselle. Puuterin värinen puku istui tytöille hyvin, mutta he päättivätkin sitten, että olisi parempi, jos kummallakin olisi eri puku, kunhan värit sopisivat toisiinsa. Tytöt päättivät vielä odottaa. Varasin heille uuden sovitusajan parin viikon päähän. 

Uusi yritys. Olimme taas samalla kokoonpanolla sovittamassa jo kerran kokeiltuja pukuja. Mielitietyksi näytti valikoituvan shampanjan värinen blingi puku. Blingiä tosin oli liikaa, mutta morsian sanoi sen olevan ihan ok. Kesken sovituksen morsiamelle tuli puhelu. Katse oli hätääntynyt ja värikin oli paennut tytön kasvoilta. Katselin morsianta miettien kuka oli soittanut,  kunnes tajusin. Kuulin sanoneeni morsiamelle, että älä sano mitään, älä kerro mitään. Nyt katsotaan puvut valmiiksi. Lapsukaiset ovat hoidossa, yhteinen sovitusaika saatu viimeinkin sovittua. Kaaso tuli uuden puvun kanssa korokkeelle. Sitten en enää voinut hillitä itseäni ja kyyneleet valuivat pitkin kasvojani. Myyjät katsoivat hämmästyneenä mutta luulivat kyyneleideni syyksi olevan se, että kaaso näytti niin kauniilta pitkässä puvussaan. Morsiamen puhelun synkkä viesti oli se, että lähiomainen perheessä oli menehtynyt täysin yllättäen. Puvut jäivät tälläkin kertaa ostamatta, sillä meidän oli kiirehdittävä kotiin, jotta voisimme täysin käsittää tämän suruviestin. Suru on suuri ja kaipaus täyttää sydämen. Uulan kunniaksi tytöt kuitenkin pukeutuvat juhlaan kauniisiin kaason pukuihin ja kunnioittavat näin myös Uulan muistoa. Näin Uulakin saa olla läsnä vaikka emme häntä pystykään käsin koskettelemaan.

Nyt eletään jo tammikuuta. Toinen kaasoista osti kolmannesta liikkeestä shampanjan värisen pitsi unelman. Myös toinen puku, blushin värinen, kapealinjainen puku on katsottu valmiiksi. Kolmas kaaso ja morsian menevät viikonloppuna etsimään muihin pukuihin sopivaa pukua. Sitten kaasojen pukuhankinnat ovatkin valmiina ja voimme vain odottaa kesää ja tulevia häitä. Varasin tosin tytöille jo kesäksi ompelijalta ajat, jotta saavat puvut oikean mittaisiksi.

Nämä kaasot olivat päättäneet tehdä pukuhankinnat nopeasti mutta aina se ei ole niin helppoa. Ensimmäisellä kerralla kaasot eivät osanneet päättää pukujen paljoudesta.  Toisella kerralla epäonni oli matkassa mukana. Kolmas kerta toden sanoo..nyt puvut ovat viittä vaille hankittuna.

Englannissa törmäsin Maids To Measure yritykseen, joka tekee kaasoille mittatilauksesta puvut. Formaatti on mitä mainioin. Varaat ajan koko porukalle. Samalla, kun kerrotte toiveenne, voitte juoda lasin skumppaa ja nauttia pientä makeaa. Jokaiselta kaasolta, morsisuneidolta otetaan mitat ja käydään läpi pukumalleja. Näin jokainen saa juuri itselleen ja omaan vartaloonsa sopivan puvun. Yhteinen väri tai värit voidaan päättää yhdessä. Näin kaikki puvut saadaan sopimaan yhteen. Suosittelen! Tälläista formaattia kaivataan tänne meillekin.